Kyllä on eilisen jäljiltä paikat ihan kuin irtipoikki.

Sitä kun on tottunut päivät viipottamaan pitkin mäkiä ja välillä makaamaan kangaskasassa päivätorkuilla, niin tuollainen yhtämittainen jäpittäminen (melkein koko ajan seisaallaan) ottaa kyllä yllättävän paljon raajoihin! Vaikka sitä kuinka yrittää asentoaan vaihdella, niin auta ei.

Myyjäisissä oli mukavasti väkeä ja hulina sen mukainen :) Ihmiset olivat siis lähteneet runsain joukoin sunnuntaita viettämään ja minulla oli täysi työ pysyä totisena ihmisten tiiraillessa uteliaana sisarusparveani jä välillä heitä kutitellessaan. Jokunen meistä UniKepeistä pääsi uuteen mukavaan kotiin, mutta yleisesti ottaen myyjäiset olivat surkeat... Kunnolla kauppa kävi vain leivospöytien ja muutaman euron tilpehöörien kohdalla, mutta kaikki käsityöihmiset ym. saivat aika rauhassa olla vaan ja katsella ohilaahustavia, uteliaita ihmisiä :( Monella oli myyjäisten jälkeen pettynyt ilme, ja parkkipaikalla sai kuulla ohimennen melkoista nurinaa. Mutta sama ilmiö oli kuulemma toistunut muissakin myyjäisissä, joten liekö se tämän vähälumisen ja sen myötä ankean Joulun odotuksen syytä.

Jaa-a, ken tietää. Mutta pääasia oli, että plussalle pääsimme ja jäipä minullekin mittava lauma kavereita uusia kotejaan odottamaan. Ja luulen, että tuo emäntäkin tuosta piristyy ja alkaa uusia UniKeppejen osia leikkailemaan hissukseen.

Niin, kuten aikaisemmin mainitsin, että Joulumyyjäisistä löytää hyvän mielen, niin tänä vuonna kannataa näköjään suhtautua siihenkin asiaan varauksella....niin moni kuitenkin taitaa kaivata lunta ja pakasta. Jotta eiköhän sitä sieltä jossain vaiheessa ala pudotella!

Tässä muuten vielä kuva, missä minä hiukan piilossa uteliailta:

Kaikille kuitenkin pirtsakkaa uutta viikkoa, tämä keppi lähtee penkomaan kangaskasoja, moikkelis!