..kun en älynnyt tarpeeksi ajoissa kassiin loikata, niin emäntä unohti minut tyystin!

Katselin sitten ikkunasta voimattomana, kun auton takavalot kaarsivat mutkan taa. Soimasin hetken itseäni, mutta päivä osoittautuikin varsin mukavaksi, kun isäntä jäi "yksin" kotiin, niin me sitten yhdessä luumuilimme, lämmitimme yhden takoista tosi kuumaksi ja puitakin tuli pienemmiksi pilkottua.

Emäntä viiletti navigaattorin opastuksella etelää kohti ja matkalla näki upean sateenkaari-ilmestyksen keskellä pakkasta! Keli oli ollut mukavan kirkas ja helppoajoinen. Matkakohteessa oli aika mennyt mukavasti eläimiä ihastellessa ja hieman nyt kyllä harmittaa, että itseltä jäi karvakaverit näkemättä...sekä perillä asusteleva UniKeppi-sisar. Ja olisihan sitä navigaattoriakin ollut kiva seurata ja siinä mittaritaulun päällä päivää paistatella.

Nooo, eiköhän sitä joskus osaa taas ajoissa mukaan hypätä.

Täällä voivat eläimet taas oikein mainiosti, mutta sisätiloissa ovat visusti pysyneet. Vain Sulo-pukki sitkeänä sissinä jaksoi ovesta ulos kurkistella ja heinää käydä myös tarhassa napostelemassa. Vieraskutut olivat sisällä, vain nenät näkyivät välillä viltinraosta :O) :O)

Talon kissa, Teppo kun wc-hädiltään sisälle tuli, niin oli kissaherran viikset sitten komean huuruiset! Tuvan lämmössä oli tarjolla peurapaistia ja lämmintä maitoa, se kyllä sulatti viikset äkkiä.