Viimeisin villityksemme on keppihevoset! :) Kasaan olemme niitä saaneet vasta kaksi (kun puuvarret on vielä hommaamati...), mutta villasukka-aineita on vaikka minkämoiselle villivarsalaumalle (kiitos siitä "systerille"). Ensimmäisenä syntyi oripoika Vieterin Veto ja suunnittelimme sille jo tyttöystävääkin, mutta kummasti toinenkin syntynyt oli ori. Nimekseen hän sai Velimies.

Kuvassa vasemmalla Velimies ja oikealla Vieterin Veto:

Kestovaippoja meillä väsätään tämän tuosta. Kaikki ovat pääasiassa taskuvaippoja, joihin sitten sujautellaan harsoja imuiksi sisälle. Meidän pojat ovat olleet hyvinä koekäyttäjinä ja onpa sitä jokunen vaippa tullut muotoiltua vanhasta t-paidasta ja plyyshihousuistakin. Kierrätysvaippoihin taitaapi käydä materiaaleiksi kaikki kankaat, jotka vaan paksuutensa puolesta ovat ok. Eli vaippoista saa tehtyä juuri niin hauskan näköisiä, kun vaan tekijän mielikuvitus riittää.

Tässäpä meitä on UniKeppi veljineen iso liuta tiukassa syleilyssä. Ja ai että me tykätään!!

"Mistähän sitä olisi tuollainen vanuteltava ja turvallinen unilelu paras tehdä?" tuumaili perheenäitimme mieteissään ja mennä mutisi kangaspinon joukossa. "Jaa, mutta fleecehän se taitaa olla aika kätevä! Kestävä, pestävä, nopeasti kuivuva ja asiaankuuluvasti pörröinen" Sitten alkoi pikkuruisten kaavojen näprääminen ja sovitteleminen, palojen leikkuu, ompelu ja korjaaminen. Lopulta tulos miellytti silmää ja äiti osoitti tyytyväistä ilmettä, unikaveri oli valmis!

Nyt enää puuttui nimeä. Isäntä heitti ilmaan unikepin ja siksi minä sitten jäin. Keppi on meidän pikkupojan pikkuveikalleen antaman nimityksen "Keppakoipi" lyhennelmä ja se tuo meidän perhepiirissä lausuttuna hymynkareen useimpien suupieliin. Keppi mikä Keppi!!