Näyttää jo puut väsähtävän ja ruoho nyypähtävän, syksy tulee.

Mistäs sitä muualta huomaisi syksyn hiippailun... Eläinten karva alkaa paksuuntua, kanat hiljentävät munimis- ja haudontatahtiaan, sulkasatoa on havaittavissa, riikinkukkoukon laahus on miltei kokonaan pudonnut, ruoho kelpaa pupuille huonommin, marsupojat ovat miltei aikuisia, aamut alkavat olla kirpeänraikkaita ja ennen kaikkea: Teppo palaa kotiin!

Kissamme Teppo nimittäin on tämä talon paras vuodenajanmittari: kun kevät tulee, niin se herää "talvihorroksestaan", jota se on viettänyt koko talven seilaten sängyn, ruokapisteen ja hätäisten ulkoreissujen tuntumassa. Kesä taas on virallisesti saapunut, kun Teppo muuttaa kesämökkinaapurimme luo ja elelee siellä miltei koko kesän, niin, että näemme sitä aika harvakseltaan. Näin syksyn tullen Teppo sitten saapuu takaisin kotinurkkiin ja asettuu uudelleen taloksi :)

Teppo om tämän tavan keksinyt ihan itse ja naapurillekin se käy, joten mikäs siinä, Teppo hoitaa sitten perinteisesti koko kesän kesäkissan virkaa.

Ja saapa ne samaiset kesänaapurit katsella alati heidän puolellaan viipottavaa kanalaumaammekin ja joskus täältä tontilta on muutakin vierailijaa kuusiaidan taakse tupsahtanut. Esimerkiksi vuohta, kukkoa tai paria pikkupoikaa. Mutta naapurit ovat onneksi ystävällistä väkeä. Minä en ole heillä vielä kylässä käynytkään.

Viikko meni hurahtaen, sillä emäntä ja isäntä nakersivat timpurin apuna tallin ulkokuoren ja kanalan katon uuteen uskoon. Tallista tuli suloinen ja kanalakin muuttui katon myötä oikeaksi pikku kanakartanoksi!

Tässä tulee kanalan kattoa:

Ja tällaisen taideteoksen emäntä maalaili illan hämärissä tallin seinään kiinnitettäväksi:

Kai se syksyn tulo nämäkin sai aikaiseksi.