Meillä sitä riittää aina jotakin pientä tai isompaa väkerrettävää...

Nyt meillä nimittäin jatkuu pieni pintaremontti talomme yläkerrassa ja sinne vievässä portaikossa, joten purua tuppaa löytymään joka paikasta....jopa varpaiden välistä ja sängystäkin tyynyn alta! On se kumma, miten nuo pikkiriikkiset sahanpurut sitten löytävätkin kaikkialle. Se taitaa olla joku samainen smurffin laki, joka pistää myös joulukuusen neulasia löytymään jonkun maton kulman alta vielä juhannuksenakin ;)

Mutta siis, vasaran pauke, sahan suhina ja pensselin heilutus on pitänyt koko porukkamme lähipäivinä kiireisenä ja kotimme onkin muistuttanut lähinnä vilisevää muurahaispesää. Itsekin tuossa pensseliä heiluttelin ja suunnittelin, että voisin seuraavaan urakkaan taitella itselleni vaikka sanomalehdestä sellaisen maalarinlakin korvieni suojaksi.

Pukillemme muuten saapui myös pariksi kuukaudeksi seuraneitejä tuohon pihatarhaan ja hyvin näyttävät paukkupakkasessa viihtyvän. Välillä käyvät sisätiloissa ihmettelemässä, mutta jo hetken päästä ulkona kököttävä heinäkasa näyttää herkullisemmalta, kuin sisälle tarjoiltu ja kolmikko rouskuttaa heinää hengitykset höyryten. Kummasti ne nuo luontokappaleet säihin sopeutuvat. Itse pysyin visusti sisähommissa tämän päivän ja vain kuurankukkien takaa tiirailin, kun emäntä hipsi vesiämpärit hölskyen eläimiä hoitamaan.

Melkoisen talven pukkasi! Kyllä nyt kelpaa varpaita kipristellä ja vesisateita muistella...