...on ne melkoisia tällaiset lämpöennätykset!

Sitä äkkiä saatta pikkuväki itsensä vilustaa, kun pitää paljain käsin kaikkea tutkia ja lippalakkejakin jo pikku päissä näkee. Meidän eemeleillä on kyllä vielä myssyt suojana, mutta paljaskätösin jo keskipäivällä hiekkaa ja muuta mukavaa tutkivat ja onhan noita eläimiäkin kivempi paljain sormin pörrötellä, kuin lapasten kanssa.

Kevään merkkejä löytyy päivä päivältä enemmän. Joutsenet lehahtavat toitottaen ylitsemme useasti päivän aikana läheiselle lintujärvelle ja sieltä pois, kiuru liversi toissapäivänä korkealla kirkkaalla taivaalla ja akaattikotilomme Enskakin heräsi jo talvihorroksestaan, jonne se on omatoimisesti vetäytynyt jo muutamana talvena marras-joulukuussa ja emme ole sitä estääkään raaskineet. Tuo emäntä se luki, että kotilo pitäisi aina liottaa kuivuneen läppänsä alta esille, mutta taas toisaalla oli tietoa, että luonnossa kotilot ovat talven horroksessa, joten päätimme koko porukka, että jos veri sen horrokseen vetää (kosteudesta ja keinovalosta huolimatta), niin antaa luonnon tehdä tahtonsa.

Niin, kevät tuntuukin tulevan aikaisin ja talvea ei oikein edes ollutkaan. Mutta enpä valita, kyllä se vaan on mukava makoilla lämpöisessä auringonpaisteessa kiven juurella ja haistella uusia tuulia....

Tässäpä muuten tämä kevätherääjä vielä:

Etana etana näytä sarves...