Meidän porukalle on iskenyt ilmiselvä kevätväsymys! Kyä näi o!

Ei oikein juttu luista tuolla emännällä ja lapsikullatkin sairastaa. Sellaista se arki joskus on. Ja kun itse joudun pitkälti emännän varassa tätä blogiani päivittämään, niin hiljaista on, hiljaista on...

Noo, ehkäpä tuo tuosta vielä potkimalla tokenee ja kevään myötä piristyy :) Pian häämöttää jo nuo tuhannen arpajaisetkin! Kyllä sitä jotain pitäisi keksiä, että saataisiin nuo aikuiset ihmiset taas virtaa täyteen ja elämänsä riemulliseksi...täytyypä oikein tuumata, jotta jos keksisi jotain jekkujäynää millä mieliä saisi piristymään.

Tuossa kuvassa pukki-isä tutustuu somaan jälkikasvuunsa, pieneen kilipukkiin. Nenät vastakkain haistellaan ja tuttavuutta tehdään...