Nimittäin pääsky pesii traktorikatoksessa, joten onhan se jo sitten kesä oltava, vaikka tänäänkin heitti tassut ihan hileeseen aamukylmällä nurmikolla.

Tuntuu jokaisessa pusikossa ja puun latvassa rapisevan. Kaikilla eläimillä pukkaa kesäkiiruita. Oravat narskuttaa käpyjä myös kovalla tohinalla ja nakkelevat sitten kävynjämät maassa kulkevan niskaan! Pesäpöntöt täyttyvät pikkulinnuista ja pienimmät jahtaavat isompia pesänryöstäjiä säksättäen karkuun.

Talvi vei yllättävän paljon koristekasveja (ja vuohet loput!). Jopa sitkeitä lupiineja on hävinnyt. Olisiko se lauha alkutalvi ja yht`äkkiset pakkaset sitten koituneet joillekin kasveille turmioksi... Mutta eipä meidän pihassa paljoa kukkia ehdi kasvamaan; mitä vuohet ei huomaa syödä, niin kanat ne sitten taas kesäkuun alusta lähtien pois kuopsuttaa. Hehe, meillä saa viherpeukalo viettää helppoa elämää. Onhan se tietysti harmikin toisaalta, että tuuheat kukkapenkit puuttuvat, mutta luulen meidän ihmisten olevan onnellisia näinkin ja puutarhakin vaikuttaa onnelliselta...sekä eläimet. Että tänne mäelle on kerääntynyt juuri sopiva ja sopusointuisa joukko. Ei sitä ihan äkkiä uskoisi, että meidän emäntä on viherhuoltaja ja aikoinaan puutarhoistaan löytyi aina pieni suihkulähde kukkasin, paljon kauniita kukkia ja hyvin hoidettuja puita, sekä tasainen ja tuuhea nurmikko.

Maalla on niin paljon rennompaa olla, kun ei pidä niin väliä. Jos eläimet viihtyy pihassa, niin onpa kerralla muokattu sellaiseksi, että pojatkin saavat rauhassa temuta "kukkapenkkejä" myöten.

Täst mie piän!