Innostuttiin taas emännä kanssa iltatuimiin...

Emäntä sai systeriltään ("robottikutojaksikin" nimetty) kassillisen vanhoja villasukkia ja vanhan kassin, josta sai hyvin nahkaa. Tämä oli kyllä jo sovittu aiemmin, ettei se sisko niitä nyt ihan muuten vaan ollut osannut tarjota. Meillä on ollut jo pidemmän aikaa nimittäin suunnitelmissa keppihevosia ja nythän niihin saatiin sitten kivasti aineita ja alkukipinä.

Ensimmäinen jalo orhi valmistui tänään iltamyöhällä (juuri hetki sitten) ja nimesimme sen Vieterin Vedoksi :) Vieterin Veto tuntuu olevan leppoisa keppihepo, joka jo kovasti ehti toivomaan kaveria itselleen! Tammaa. Saadaan sitten oikein kantapari ja jatkossa toivon mukaan valtaisa nippu villejä keppihevosvarsojakin. Niillä on poikiemme ja pihallamme vierailevan pikkuväen kiva ottaa vaikka laukkakisa mäkisessä maastossa. Ja mistä sitäkään tietää, vaikka tuo emäntä painaisi koko joukon hännillä hurjasti laukaten...

Tässä minä ja uusin asukkaamme:

Ovat muuten nuo heposen harjat sellaista ihanaa itse käsin kehrättyä lankaa, jota emäntä mietti ainakin tuhat kertaa, että raaskiiko laittaa harjoiksi, vaiko eikö...mutta käyttötarkoitus on kuitenkin niin sydämellinen, että ainakin osa pääsee nyt sitten harjaksiin hulmuamaan. Sai nekin siskoltaan, joka oli ne saanut Juulilta ja sisko oli jäänyt miettimään, että mitähän niistä tekisi. Että kiitos vaan lankojen alkuperäiselle omistajalle; kyllä ovatten kauniita lankoja ja taitaa kuitenkin osa jäädä koristeeksi ihan tuonne pikkupirtin kulmahyllylle. Langoista huokuu aito villa ja tassukoihinikin jäi niiden jäljiltä mukavasti rasvainen tuntu. Ja lempeä tuoksu. Lempilankoja.

Osaisipa ja olisipa aikaa koittaa itsekin kehrätä joskus. Tai siis olisipa viitseliäisyyttä. Kaikkea kivaa tekemistä olisi, mutta kun, mutta kun..

Katsokaa nyt näitä!:

Lähempää vielä:

Jos langoista voi sanoa, että kaunis, niin nämä ovat juuri niitä!