Niitähän tänä viikonloppuna piisasi!

Meidän emäntä odottaa jo kovasti aikaa, että päästään koko porukka sitten poikien juhliin, päättäjäisiin.

Pienet pirpanat esittävät jotain suloista ja ovat estradilla aina niin tosissaan. Laulaminen sujuu yleensä kovaäänisesti huutamalla, mutta kovin tohkeissaan. :) Pienissä näytelmissä saattaa unohtua vuorosanat, jotakin voi jopa itkettää, kun niin jännittää. Voi että, kyllä se sitten tuntuu kesän alku aina oikealta, kun ilmoille kajahtaa Suvivirsi ja sen pääsee nuo vanhemmatkin pitkästä aikaa kuulemaan. Mutta siihen on vielä aikaa.

Niitä odotellessa kevät vaihtuu aika usein ihan vahingossa kesäksi. Yht´äkkiä huomaa, että puut ovat täydessä lehdessä ja nurmikko vihertää ensimmäistä leikkuutansa odotellen. Hienohan se on semmoinen leikattu nurmi, mutta kyllä sitä itse viihtyisin paremmin hieman viidakkoa muistuttavassa pöheikössä, jossa voisi vaania pihan tapahtumia ja tehdä polkuja sinne tänne. Vaan emäntä se kerkesi jo leikurilla ja trimmerillä riehumaan siihen malliin, että vaanimiset saa kanojen kera hoitaa tuuheissa puskanjuurissa. Onneksi pihan siivousinto ei kovin pitkälle yllä! Pensaat ja pusikot saavat rehottaa pihan pikkueläimien turvapaikkoina ja rikkaruohotkin saavat kukoistaa. Onneksi puutarhassamme on rento meininki.

"Oskarin oma kasvimaa" odottaa vielä multaa ja siemeniä. Ensi viikolla meidän sitä pitäisi kuntoon laittaa. Saa sitten pikku puutarhuri kesän myötä sadoksi hernettä, porkkanaa, salaattia ja persiljaa. Ja valikoima on puutarhurin itsensä valitsema; nuo olivat ne tärkeimmät!

Itse pyysin kaupasta tuomaan kesämalvikkia ja tuoksuhernettä, ovat omia suosikkejani (emäntä kun inhoaa tuota aniliinia väriä... ;) ).

 Taidankin illalla viettää aikaani tassut mullassa.....