Däällä sidä edelleed duhadedidä ollaad ja yridedääd parandua...

Menihän sitä emännältäkin lopulta työkyky kuumeen takia ja heikkona tuo edelleenkin hoippuu. Tämä meidän sairastelukierteemme on aika omituinen, mutta niin sitä kuuluu tautia olevan hiukan jokaisessa (varsinkin lapsiperheessä) perheessä ja poppoossa.

Toisaalta, jos ajattelee positiivisesti, niin olemme välttyneet ainakin tähän asti siten niiltä vakavimmilta taudeilta. Mielummin sitä sairastaa vaikka sitten kuukauden välein tämmöisen flunssan, kuin että olisi joku psyvä vakava sairaus jota ei voisi parantaa... Halaus kaikille, jotka sellaisessa tilanteessa ovat :,(

No, mitäs tässä nyt synkistelemään liikaa, kevättä pukkaa ihan vauhdilla esille ja pikkupojatkin nauttivat siitä ihan innolla ja samoin tekevät eläimet. Pian alkaa eläinsuojien täystyhjäys talven pehkuista. Siinä emännällä apulaisineen taas hiki virtaa ja kunto kohoaa! Vuohien pikkutallissa on paikoin pehkua puolisen metriä ja kanoillakin on omansa, joskin kotkottien koti on paljon kevyempi tyhjätä, kun on vain suht kuivaa purua lapiotavana. Vuohien pehku sen sijaan on tiiviiksi tallautunutta ja alta jo palavaa ja hyvin maatuvaa tavaraa, jonka päällä on aina uusi kuiva kerros pahnaa ja heinää. Siinä riittää repimistä. Emäntä on hissuksiin mielessään ajatellut, että ensi talvena kokeilisi ensi kerran tylillä, että putsailisi vuohien tilaa pitkin talvea ja pitäisi sen purulla. Saa nähdä mitä mieltä siitä sitten on, mutta vaihtoehtoja voi onneksi aina kokeilla ja voihan sitä sitten pehkun taas perustaa, jos putsaustyyli ei miellytäkään. Ja sitäpaitsi pehku on oiva patterui eläimille talven kylminä kuukausina...

Ai niin, löisin maalla pihaltamme eilen kaksi sinivuokkoa! Kauniita olivat taas :)