Kyllä nyt kelpaa, kun lunta tuli.

Eihän sitä nyt mitään julmettua määrää satanut, mutta muutama senttikin riittää pitämään pihan ja mielen valoisana. Eikä enää kurastu edes tassut, kun maakin jäätyi mukavasti.

Tänään aamusta lähdimme koko konkkaroikka ulos valkeutta ihmettelemään ja tekemään pitkin hankia erikokoisia jälkiä. Jonossa tepsuttelimme eessuntaas ja mukavaa oli. Pienet ja suuremmatkin posket punoittivat pirteästi sisälle tultuamme. Emäntä antoi vuohimammojenkin hetken nauttia raikkaasta ilmasta, mutta päätyi siihen tulokseen, että sisällä saavat suurimman osan päivää oleilla, sillä toisella niistä näyttää olevan tuo kilistely hyvin lähellä ja heittäytyi jo niin autuaasti heinäkasan päälle jäiseen maahan röhnöttämään, että emäntä luuli sen siihen poikivan! Jännitys tiivistyy siis myös siltä osin. Saapa nähdä saadaanko pienokaisia Jouluksi...

Laitanpa tähän talvisen kuvan vielä piristykseksi. Kuvassa on naapuritontilla vuolaasti virtaava ja talvellakin pauhaava pikkukoski:

Niin, sekin jännitys vielä roikkuu ilmassa, että mahdankohan saada Joululahjaa? Että muistaakohan se pukki näinkin pienen asukkaan...