Pipareita piti saada ja siinä samalla kokeilla uutta vuohimuottia!

Onneksi pakkasesta löytyi Juoulupiparitaikinaa, sillä tuo meidän emäntä kyllä viihtyy keittiössä patojen ääressä, mutta leipominen ei oikein ole ominta alaansa... Vaan onneksi "teidän äidit tekee meidän äitien taikinat!" :) Saatiin kolme pellillistä kivoja pipareita, joita pojat hiki hatussa muotoili ja minä istuksin pellillä vastaanotamassa niitä ja asettelin paistettavaksi menevät tarpeeksi kauaksi toisistaan, etteivät sitten jää paistettaessa toisiinsa kiinni.

Valmiit pipari tekivät mainiosti kauppansa, vaikka yksi pellillinen jopa hieman kärähti (pari pikkuleipää murusteltiin kanojenkin kippoon) ja illan tullen ja ätän saapuessa töistä, ei pipareita ollut, kuin kolme jäljellä! Nekin oli varta vasten ätälle säästetty; pupu, kukko ja kukkapiparit. Meillä ollaan melkoisia herkkusuita. Itsekin vetelin ainakin kymmenen piparin jämät, joita tuo pienempi leipoja tuppasi jälkeensä jättämään. Löytyi korvia, jalkoja, häntiä ja muuta pikkusälää. Taisi syöjä ajatella, että ulokkeet on ihan turhia, nakataan pois!

Yöllä olikin sitten mukava kuunnella sateen ropinaa kuistilla masu täynnä pipareita ja nenässä jotenkin  niin Jouluinen tuoksu...

(Jaa niin, meinasi unohtua mainita, että YKSI YÖ ENÄÄ!!!!!! Nimittäin siihen, että kanat saa taas päästää vapaaksi, jipiiiiiii!)