Emännän kertomaa:

Meille kohosi poikien ja äidin voimin käpysotaleikkejä varten kuorikoista tehty linnan etuseinämä ja sotaa on menty jo kovaa kyytiä linnan muuta osaa odotellessa.

Seinä pysyy pystyssä aitatolppien ja kuivuneen katajan varassa ja taistot ovat olleet hurjia ja haavoittuneita kasapäin. Linnan kuningas taistelee puupeikkoarmeijansa kanssa raivoisasti vihollisia vastaan ja yrittää pitää linnan johtajuuden itsellään. Kuninkaan kertoman mukaan peikkoarmeija ampuu nenistään räkää ja ovat muutenkin ilkeitä vihollisille. Kuninkaalla aseina toimivat käpykranaatit ja itse väkerretyt puumiekat. Vallihaudassa hetken matkan päässä linnasta asuu ilkeä krokotiili, joka vaanii kulkusiltojen alla. Kroko vatii ohimenijää lähitaisteluun ja veden loiske on armoton. Jokaisella taistelijalla on asemastaan riippuen kolmesta kymmeneen elämää (kuninkaalla tietty täysi määrä, kymmenen!....kuinkas muuten.) ja elämien loputtua taistelijasta tulee hirmuinen haamu, joka vaanii linnan kolkissa asukkaita... Huudot ovat hyytäviä ja taistelujoukko pakenee puntit vipattaen lähimetsiin.

Lapsen mielikuvitus on mieletön ja sillä saa aikaan vaikka minkämoisia tarinoita. Poikiemme ollessa nyt viisi ja kolmevuotiaat, on mieletön ilo katsella mielestä pulppuavia tarinoita ja juonenkäänteitä. Varsinkin vanhemmalta. Pienempi on vielä isoveiken ohjailtavissa ja hyvä niin, näin sopu säily paremmin leikin tuoksinnassa. Isompi ohjaa ja perävaunu tekee mitä ehdotetaan :) :)

Otin itsekin hetken aikaa taisteluleikkiin ja voi pojat, mutta kyllä sitä tulikin harpottua mahtavia loikkia krokotiilia(puupökkelö) karkuun ja tökittä sitä tikarilla lähitaiselussa. Linnaa yritin valloittaa, mutta mukanani hyökkäävä pikkuprinssi kääntyi kuninkaan puolelle kesken taiston ja näin ollen minä, Isoprinssi, rakentaja, kaaduin elottomana maahan menetettyäni kaikki huimat kolme elämääni. Minusta tuli haamu ja aloin vaellella linnassa.... Mielikuvitukseni ryöpsähti valloilleen ja mukavaa oli. Osasin kuvitella hurjan krokotiilin vedessä ja meluisat taistelut linnan johtajuudesta.

Joskus leikit kuulostavat hurjaakin hurjemmilta, mutta niin kauan, kun mieli on iloinen ja avoin, niin pojat sotikoot sotansa ja möyrikööt mullassa. Eipä ole haamut sen kummemmin uniin tulleet. Päivän taistoista uupuneina nukahtaa joka ilta kaksi tyytyväistä pikku pojan nassikka enemmän tai vähemmän likaisina omiin sänkyihinsä, nukkuvat rauhallisesti yönsä läpi ja ovat aamuisin virkeinä aloittamaan udet taistot ja suunnitelmat.

Yksi ongelma meillä on: emme jostain kumman syystä ole vielä keksineet linnalle sopivaa nimeä!! Linna on siis edelleen nimetön :( Yleensä nimiä pulppuaa mieliimme tämän tuosta, mutta tämä hanke on edelleen vailla kutsumanimeä. Olisiko ehdotuksia?? ;)

Tässä tämä:

Täällä sopii puolustautua:

Räkää ampuvia peikkoarmeijan jäseniä. Ja näyttääpä linnan väellä olevan vuohiakin asukkeinaan takapihalla!:

Täällä wanhan kellarikuopan pohjalla asuus siis krokotiili pujottelusiltojen alla:

Ja tässä vielä hirmuinen kuningas linnansa ovella:

Kuvissa seikkailee vain kuningas, ilman pikkuprinssiään, sillä kuvat tuli otettua heti seinämä pystytyksen  yhteydessä ja pienempi rakentaja ei ollut juuri tuolloin paikalla.