En huomannut moista asiaa, kunnes emäntä sai puhelun ja linjoilla joku asiasta mainitsi.

Itse en ole muistaakseni moista päivää vielä nähnyt (?), mutta se on kuuleman mukaan monelle epäonninen päivä. Meidän emäntä taas väittää onnen päiväkseen, paitsi viime syksynä, kun juuri 13. päivä perjantaina kuoli yksi pikkuruinen lempikana. Se sitten oli haudattu Oskarin kanssa juhlallisin menoin ja vieläkin pikkupoika käy hautaa tarkistelemassa. Pienempi vesseli vei siitä kyllä ristin kevättalvella, mutta tärkeä paikka se on ilman ristiäkin.

Odottelen tässä innokkaana, että mitä tuleman pitää vai eikö sittenkään... Olisi se vaan kurjaa, jos tänä päivänä sattuisi jotakin kurjaa. Tuo muu porukka se nyt teloo itseään ihan normaaleinakin päivinä siihen malliin, että eipä taida tällainen perjantai tuntua misään! :) Varsinkin tuo emäntä ja pienempi viipottaja Arttu. Ovat sen verran hätäisiä molemmat.

Täytyypä tässä sen verran meidän vanhemmasta pojankoltiaisesta Oskaristakin mainita, että emäntä otti hoitoon luoksemme erään Irja-kutun viideksi päiväksi. Toisena iltana Oskari marssi lypsylle mukaan ja emäntä sanoi menevänsä hakemaan väkirehua, että kuttu seisoo paikoillaan lypsyn ajan. Kuttu oli siis jo kytketty aidan ulkopuolelle odottelemaan liekaan. Oskari vain tuumasi ääneen, että koitanpa jo lypsää ja tarttui samalla muhkeeseen utareeseen kiinni (meidän kutuilla on enempi sellaisten "tuuttien" muotoiset utareet) ja samalla kuului pienen pojan suusta asiantunteva kommentti: "OHH-HO, ONPA HYVÄLYPSYINEN TISSI!"

Mitäs tästä sanotte? :)

Totuus tulee lapsen suusta...