Eipä sitä täällä kaupungin vilinässä huomaa, että pääsiäinen on!

Ihmiset menevät ja tulevat ja aina on joku paikka auki ja tyrkyllä. Ainakin siis minusta tuntuu siltä, että ihmisiä riittää välillä liikaakin. Maalla ollessa sitä nauttii hiljaisuudesta ja jokainen ohi kulkeva ihminen herättää kiinnostusta. Kaupungissa on niin niin erilaista, että sitä saa kulkea porukassa aivan omissa oloissaan ja kukaan ei kiinnitä huomiota. Ihmiset vilisevät porukalla eteenpäin ja harvoin saa vastaansa ystävällisen katseen. Paitsi jos itse tarjoaa sellaista ensimmäisenä! Normaalistikin kiukkuinen fiilis on helpompi tartuttaa ympäröiviin ihmisiin, kuin iloinen. Ja itse koitan aina mielummin tartuttaa sitä iloisuutta ja positiivisuutta, kuin hapanta naamaa. Siksi kai kuljen kaupungin kaduillakin suu hevosenkengällä alvariinsa :) ja koitan olla mahdollisimman söpö siinä samalla...

Tartuttamisesta tuli mieleeni, että jokainen lienee huomannut, että haukotus tarttuu sitten tehokkaasti. Yksi kun alkaa, niin pian haukotus on kiertänyt koko porukan, pomppaa vaikkapa jonkun ohimenijän kyytiin, jatkaa siitä matkaansa autolla ties minne! Ja kaikista huvittavinta on se, että kuulin selityksen tuolle haukottelulle tässä jokin aika sitten: ihminen, apina, tai tällainen pikku ötökkä kun väsyy, niin aivoissa hapen määrä vähenee ja tarkkaavaisuus herpaantuu. Alkukantainen vaisto saa sitten otuksen haukottelemaan, jolloin hapen määrä taas aivoissa kasvaa ja näin ollen tarkkavaisuus terästyy. Ja kun kerta laumaeläimiä ollaan, niin haukotuksen tarttuminen nopeasti lauman keskuudessa varmistaa porukan yleisen virkeystilan muutoksen ja näin ollaan tarkempina vaarojenkin uhatessa! Miten lie paikkaansa väite pitää, mutta kuulostaa mainiolta selitykseltä siitä, miksi haukotuksen pitääkin tarttua niin kovin tehokkaasti! Olettekos moista kuulleet?

HOH-HOIJAKKAA!! :Oo