Änkeämistä.

Sellaistakin meillä on nyt nähty :)

(Lisätty pari kuvaa...)

Kanalassa nimittäin alkoi eilen tapahtua oikein kunnolla ja sateiden myötä saapui meille maailmaan ihka ensimmäinen kääpiökanan tipu! Se on kovin kovin pikkiriikkinen "tavallisten" kanojen tipuihin verrattuna, mutta silti niin sitkeä ja suloinen selviytyjä. Kuoreen ilmestyneestä halkeamasta täydelliseen kuoriutumiseen meni kuta kuinkin yksi kokonainen vuorokausi. Emännästä se tuntui tuskastuttavan pitkältä ajalta, mutta itse mietin, että kyllä luonto tietää...

Emäntä osui parahiksi paikalle todistamaan pikkuista ihmettä:

Iloinen yllätys oli iltapäivällä paisunut jo neljäksi tipuksi, joten ensimmäinen piipertäjä sai kolme kaveria lisää pesäänsä jakamaan. Nämä pallerot saivatkin ihan rauhassa emojensa alla kuoriutua, eikä emäntä ollut niitä sieltä syliinsä nyppimässä :). Vielä jäi neljä munaa ehjäksi, eikä niistä edes piipitystä kuulunut, joten saapa nähdä, jotta onko tipujen pääluku sitten tuo neljä. Tipuilla on kaksi huolehtivaa emoa, jotka niitä ovat yhdessä vierivieressä hautoneet ja varmaan tulevat niitä sulassa sovussa hoivaamaankin. Ja hassua on se, että vanhempi hautojista on jo eläkkeellä, eikä edes enää itse muni, mutta haudontaoperaation se aloitti hyvinkin mielellään kaverinsa munien päällä! :))

Kylläpä meillä riittää taas mukavaa seuraamista. Nenät kiinni pesäluukulla on tuijotettu koko perhe ihmeissämme!

Tässä niitä on jo kolme havaittavissa, yksi änkeää itseään juuri kuoresta ulos.