Aurinko lämmittää jo päivällä niin mukavasti, että jääpuikkojakin alkaa olla katonliepeet vääränään!

Tosiaankin, alkaa tuntua jo siltä, että pitenevät päivät ovat tehneet tehtävänsä ja kevät kolkuttelee hitaasti mutta varmasti metsänrajan takana. Ikinä ei uskoisi, että kunnon talvi lumineen ja pakkasineen saapui vasta tammikuussa. Olo on, kuin lunta olisi riittänyt koko talvelle. Niin äkkiä sitä unohtaa...paitsi nuo moottorikelkkailijat. Ne taitavat tämän talven muistaa lopun elämäänsä. Eipä ole täällä etelässä paljoa päristelemään päässyt.

Kohta on myös sen aika, että kanat ja useat muut siivekkäät eivät saa vapaaasti ulkoilla, vaan alkaa lintulenssun odottelu ja karanteeni. Meillä saavat kanat pysyä kanalassa tuonne kesäkuun alkuun asti ja niille järjestetään sitä raikasta ulkoilmaa muilla konsteilla, kun ulkoilemalla. Kaiken maailman tauteja sitä vielä nykymaailmassakin on vitsauksena.

Itse tykkään syödä lunta kahmalokaupalla ulkona ollessani ja samaa ne nuo perheen pienimmätkin näyttävät harrastavan. Täytyy kai sitäkin hieman kevään ja sulavien lumien myötä rajoittaa. Eipä taida olla helppo tehtävä :) välillä nimittäin tuntuu, että pikkumiehet elävät pelkällä lumella ja jääpuikoilla!

hmmmm....näyttää muuten tuo laskuri raksuttavan sitä rataa, että pian voitaisiin pistää arpajaiset pystyyn!