Hiukanko hienoa, että vaikka on öisin erikoisen kovasti pakkasta, niin päivisin silti aina vesi valuu räystäistä ja kotipiha sulaa hiekalle!

Kevät on kivaa aikaa. On mukava seurata, kun luonto heräilee eloon ja lumen alta pilkistää kaikkea uutta ja kaunista. Joutsenia on ilmassa jo kasapäin ja ne mennä töräyttelevät maalla ylitsemme eessuntaas. Ovat vissiin sulan veden perässä. Niiden lentoa on mukava katsella maan tasalta. Ne mennä risteilevät ilmassa ja välillä ihan tuntuu, että ne törmäävät toisiinsa. Mutta kauniita ovat! Ja upeaäänisiä.

Meille saapui se komea Oiva-kukko ja hän onkin osoittautunut meidän emännän omaksi mussukkakukoksi, joka on rauhallisesti kainalossa ja puhua kloklottelee hiljaa :) Erikoinen kukko. Sekä hyväkäytöksinen. Tarjoilee jo kanoilleen asiallisesti herkkupaloja ja pitää järjestystä yllä. Eikä suotta hermoile verkon takana asuvasta toisesta pikkukukosta. Katselee vaan ylväästi ympärilleen ja odottaa rauhassa herkkujen tuojaa.

Nämä hetket eläinten kanssa ovat nykyisessä tilanteessa arvokkaita ja tuntuvat ihanilta. Kun siis olemme home-evakossa ja eläimet eivät ole koko aikaa seuranamme.

Tästä kaupunkielosta on huomannut yhden hassun piirteen; meillä on käynyt viikon aikana kylässä enempi väkeä, kuin maalla pariin vuoteen! :)) Emäntä on nähnyt vanhoja hyviä tuttujaan ja juuri nytkin on kylässä pari nuorta neitiä. Niin se taitaa olla, että maalle on muka niin vaikea tulla kylään. Hyvä se on nyt päivittää ystävätilastokin tässä samalla. Kätevää. Vielä odotellaan Kirsi-tätiäkin visiitille. Että TERVETULOA vaan! :)