Pikkuiset kääpiökanantiput ovat vasta vajaan viikon ja jo niillä on siipisulkiakin ja asiantuntevasti niillä räpsyttävät!

Kohtahan ne jo lentelee eessuntaas pieniä pyrähdyksiä ja orrellekin sitten aikanaan. Kyllä nuo eläinlapsukaiset kasvavat niin hurjaa vauhtia, että niiden elämä on yhtä hujausta vaan. Hyvä kun kuorestaan pääsee, niin jo pitää oppia nokkimaan ruokaa ja etsimään vettä. Mutta sitähän se tipuilla on, kun kerta munasta putkahtavat, ei ole emo nisäkäs, joka imettäisi.

Kanaemot tipuineen muuttivat tänään marsuhäkistä (joka oli jo valmiiksi lattialla kanalassa) pois ja olivat koko päivän Elmeri-kukon (sekä ylpeän isän) huomassa ja kanaperhe sai nauttia täysin siivin yhteiselämästä. Koko porukan elo näytti sen verran sopuisalta, että saavat jatkaa samaan malliin, kaikki yhes koos!

Emäntä se on taas timpuroinut kädet verillä ja yötä myöten tuoreimman projektin kanssa. Huomenna remmiin astuu isäntäkin mukaan ja valmista tulee, toivottavasti pian, niin saadaan taas muutama uusi tuttavuus ;)

Pentti-kisu on tullut hyvin toimeen meidän porukassa ja saatta hyvällä lykyllä päästä taas oman emäntänsä luo loppuviikosta! Miu mau!

Reipas Oskari-poika on lypsänyt maitoa vuohilta molemmille kissoille ja kissat ovat sitä viikset väristen maistelleet. Ja mikäs siinä, hyväähän se on. Itse kyllä tykkään enempi jääkaappikylmästä.

Taidankin lähteä tästä ottamaan iltahörpyn!