Meillä on tänä keväänä emäntä kieltänyt kanoilta kaikenmoiset haudontayrityksen, mutta yksi kääpiökana päätti olla ovela ja perusti yhden munan pesänsä ulottumattomiin munintakopin alle ja sai sitten rauhassa hautoa siellä itselleen tipun valmiiksi asti! :)

Emolla ja tipulla oli aika vauhdikas alku yhteiselolle, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja tipu pääsi takaisin emonsa siipien suojiin. Tarinan voit lukea Tyynelän sivuilta.

Tiput ovat suloisia ja kanojen jälkeläiset on onneksi helppo hoitaa ihmis- ja otusvoiminkin. Tipu Lehtostakin hoidimme minä, pojat ja isäntä onnistuneesti pari iltaa emännän ollessa töissä. Varsinkin vanhempi poika, Oskari, oli todella huolellinen hoitaja ja isäntäkin laittoi tipun aina pesuhuoneen lämpöön kaulaliinan hapsujen alle yöksi nukkumaan ja tilkitsi jopa ovan alta raon, josta valo olisi kajastanut muuten tipun silmiin.

Hellyyttävää!

Lopuksi pari kuvaa Lehtosesta hoidossamme, ekassa kuvassa syömässä:

Toisessa kuvassa tipu ruokailun jälkeen kököttämässä kaulaliinalla:

Mukavaa, että pikkupojat saavat seurailla tällaisia luonnon pieniä ihmeitä ihan livenä ja osallistua itsekin :) :)