Varmasti on monia, joille värit vaikuttaa.

Itselleni ainakin. Nyt kun on pääsiäinen ja keltaista, niin on kovin pirteä ja iloinen fiilis. Sairaana on mukava katsella tummaa sinistä pintaa. Emännän ollessa pieni ja kovassa kuumeessa, hänen äitinsä ripusti sinisen yöpaidan henkariin roikkumaan ja emäntä katseli sitten sitä...olo rauhoittui ja kuumeessa oli helpompi olla. Sininen parantaa. Minun mielestäni. Sitten vihreä rauhoittaa, oranssi saa säpinää mieleen, Joulunpunaisesta tulee kodikas olo, violetti tuntuu mystiselle, ruskea tuo maalaisen olon, musta synkän, harmaa klassisen, mintunvihreä viileän, valkoinen saa avaran mielen, jne, jne.

Olisi kurjaa ilman värejä! Joskus sitä oikein kaipaa iloisia väripilkkuja elämäänsä ja toisinaan taas on mukava olla vaan pumpulinvalkoisessa kangaskasassa naamioituneena joukkoon ja leijua kuin pilvillä.

Huomasin tuossa eläintenhoitokierroksella nimittäin, että jos jossakin eläimessä voi olla kauniit ja vaihtelevat värit, niin riikinkukoissa! Varsinkin tietysti uroksessa, mutta kyllä se naaraskin vaan upea ilmestys on hillityn kauneutensa koristamana. Uros näyttää eri valaistuksessa välillä puhtaan siniseltä vihreällä laahuksella ja sitten jo hetken päästä miltei violetilta ja kuparinruskealla laahuksella! Kaunis luonnon muovaama taideteos! Onneksi meiltä löytyy pariskunta ;)

Kävin muuten niitä sulosia kilejäkin katsomassa eilen. Matkustin kuttulaan ihan emännän taskussa, josta ujona kurkin suloista pikkuväkeä, mutta emäntä unohti kutsua minua kuvaan mukaan. Tässä yksi suloisuus, Hakalan Saku, muistaakseni:

Taidan lähteä tästä poikien kerrossänkyyn makoilemaan, hyvää yötä, kauniita unia ja enkelin kuvia.