Oli nimittäin meidän kylällä.

Että ei nyt juhannusta heti unohdettaisi, niin mainitaan tässä vielä, että meillä ihan tässä miltei naapurissa (kuulomatkan päässä) oli juhannustanssit lauantaina ja isäntäväki lisänään naapurin kaunis nuorineiti lähtivät tietysti kannatuksen vuoksi käymään ihan paikan päällä. Emäntä lähteissä huuteli ja huhuili minuakin, mutta missä lie taas luurasin, niin huomasin ihan yht`äkkiä, että olin jäänyt yksin! Olisin päässyt rattailla ajelulle, mutta korvat oli täynnä sammalta ja muut puuhat, joten TAAS kerran jäin matkasta. Emäntä oli kuulemma vain tokaissut, että jää yksin sitten, jos ei kerta voi esiin ilmaantua. No, olihan minulla seuranani aika liuta eläimiä... :) ja mukavasti hytkyvä tanssimusiikki.

Eipä tiennyt emäntä, että hiljaa hipsin omia aikojani suulin suuntaan musiikista nauttimaan ;)

Tässä on kuva pojista tanssien vasta käynnistyessä:

Lavan liepeillä oli tietysti juhannuskoivuja ja olivat nuo kyläläiset komeita heinäseipäitäkin tehneet. Täällä on muuten virkeä ja aikaansaava kyläkerho!:

Täällä saa nauttia aidosta maalaistunnelmasta ja kylän väki miltei poikkeuksetta vaikuttaa ystävälliseltä.

Asiasta kolmanteen; meillä on kääpiökanojen haudonta loppusuoralla ja olemme tämän päivää istuneet yhtä mittaa korvat kiinni kananmunissa! Muutamista munista kuuluu jo piipitystä ja löytyi säröjä, eli aamulla taitaa olla uusia pikkukanoja maailmassa! Kyllä hiukan jännittää, sillä nämä ovat ensimmäiset kääpiökanan tiput meillä ja on mukavaa nähdä, että kuinka pikkiriikkistä väkeä niistä piskuisista munista lopulta tupsahtaa!

Siinä sitä riittääkin taas ihmeteltävää koko porukalle!