Nyt on hyvä naputella...yön hämärissä.

Päivisin ei enää ehdi mitään sisällä, sillä ulkona tulee viihdyttyä aamusta iltaan. Olen tonkinut miltei kaikki paikat pihan periltä asti ja seurustellut eläinten kanssa. Ei minua juuri enää tuvassa nähdä. Nyt on sitten vissiin virallisesti alkanut se kulkurin elämä.

Eilen illalla kuitenkin päätin tulla pistäytymään sisällä, sillä ihmiset olivat sen verran huolestuttavan vähän liikkeellä, että päätin tarkistaa tilanteen. Ja selityskin löytyi hetimiten; pienin porukasta oksentaa ja ripuloi ja näyttää nuo suuremmatkin olevan veto pois. Ja tämä yö tuntuu jatkuvan samaan malliin. Vaipat ovat pysyneet kuulemma vihdoin puhtaana, mutta pikkumiehen olo on muuten sen verran kehno, että nukkumisesta ei ole tullut oikein mitään ja kaksi ymmyrkäissilmäistä vanhempaa haahuilevat nyt pitkin alakertaa ja pikkuruinen makaa surkeana sohvasängyssä ätän kainalosta lohtua hakien ja Manua, sekä Mattia televisiosta tuijottaen. Manu on myyrä ja Matti kertoo olevansa pikkuruinen moskiitto...

Kaikeksi onneksi kuitenkin vanhempi pojista nukkuu sikeästi yläkerrassa ja on taas aamulla iloista virtaa täynnä.

Erehdyin tässä iltana eräänä (kun olin hiipannut käymään sisällä) muuten emännän olkapäällä lueskelemaan kaiken maailman kummitusjuttuja netistä ja kyllä meitä on yhdessä hirvittänyt sen jälkeen! Itse on kuulevinaan pimeästä selittämättömiä rapinoita ja emäntäkin on parina yönä tuijottaa mollottanut korvat höröllään pimeään, kuitenkaan mitään sieltä havaitsematta. Nuo kummajaisista kertovat jutut ovat hermoja mukavasti kutkuttavia ja välillä ihan hihityttää ajatus, että aikuiset ihmisetkin saattavat niitä lukiessaan saada niskavillat pystyyn ja olon levottomaksi. Hihityttää siis hermostuneesti, sillä mistäs sen tietää, vaikka selän takana juuri silloin joku puhaltelisi viileää ilmaa niskaasi....

Emännälle juohtui tässä pimeän tunteina eräs kaamea loru mieleen, jolla he kaverinsa kanssa nuorina tyttöinä toisiaan pelottelivat hämärällä tallin vintillä ukkosella:

"Voi tapaus nyt omituinen, kuolema se sieltä luinen, esiin astuu kaliseepi, viikatteellaan huitaiseepi, kerran vain hän olan takaa, oikosenaan joku makaa!"