Mitään ei tapahdu.

Vuohet eivät ole vieläkään kilistelleet, talvea ei näy, ketään ei täällä kiinnosta oikein mikään ja kaikki vaan vetelehtivät paikasta toiseen. Itse en suostunut ulos aamupäivästä lähtemään, sillä ei nämä tassut pidemmän päälle kestä semmoista kokoaikaista pesemistä.

Mikä siinä muuten onkin, että lätsähtänyt ilmapiiri saa pian sen tarttumaan kaikkiin ympärillä oleviin ja pian onkin kaikki tartunnan saaneet samanlaisia. Jalat ei oikein nouse, ilme on jämähtänyt, mikään ei innosta ja kaikki näyttää harmaalle. Meidän perhettä riivaa nyt moinen. Eläimetkin olivat aika vaisuja aamulla. Mutta luulen, että meillä ei ole kyseessä mikään kaamosmasennus, vaan yksinkertaisesti pelkkä iso ikävä talvea!

Vaikka sitä jo joka tuutista tulee kyllästymiseen asti ulos, että plussaa riittää ja pakkasta ei näy, niin on se vielä itsekin todettava, että tässä alkaa olla jo kunnon ikävä LUNTA, TALVEA ja PAKKASTA! Olisi niiiin kiva pulkkailla nenä ja posket punaisena kaulaliina vain perässä viuhuten, kun vauhti kiihtyisi ja kiihtyisi.... Ja lopulta löytyisi nauravainen joukko pitkin poikin hankia, kun pulkka menisi kumoon. Tehtäisiin jälkiä uuteen lumihankeen ja ilmassa leijuisi satoja kirkkaita hiutaleita meidän niitä pöllytellessä.

...ja paljon pieniä jälkiä koskemattomalla hangella aamutuimaan, kun kaikki metsän eläimet olisivat taas päiväksi menneet piiloihinsa.