Aika kuluu joutuisasti. Kello kiitää ja sitä ihmettelee, että mihin päivä katosi!?

Minulla on iloa ja onni saada omistaa monen monta hyvää ystävää. Ja onnekseni heistä moni on myös niin tuttuja ja turvallisia, että juttua voi turista vaikka minkämoista ja ei tarvitse pelätä yhtään omien asioidensa leviämistä kuulijaa pidemmälle. Sellaiset ystävät ovat tärkeitä ja heistä haluaa pitää tiukasti kiinni. Vaikka välillä sitten harmittaisikin. Tänään vaikutti tietysti sekin, että kellot on jälleen ruuvattu kesäajan kunniaksi tunnin eteenpäin, mutta siitä huolimatta aamupäivä vaihtui iltapäiväksi joutuisaan ja nälkä yllätti.

Mutta tässä kanssani Ystävistä kaiketi Rakkain, ÄtÄn oma UniKeppi:

Ja eivät nämäkään pikkupoijaat paljon huonommiksi jää! Hauskat veljekset, tässä leikkivät sotilaita :) :)

Ja tässä piirustetaan. Arttu kolme vee piirsi itsensä yksin kaupassa ja isoveikalle mönkijän. Itsensä Arttu piirsi lisäksi traktorilla ajelemaan. Isoveikka Oskari, viisi vee piirsi upeilla värivaloilla varustetun raketin.

Jatkamme täällä puuhastelua Ystävien kesken. On jotenkin niin leppoisa sunnuntai.